Se, että päästää kotinsa, yleisesti ottaen siistinä ihmisenä, johonkin "kuntoon" on aika verrattavissa itseensä.

Tähän on hyvä herätä.

-Angela

 

Provinssi rock, juhannus,  keikat, kuppilan kemut ja kaikkea. Viikon parin erakko yksinään mollivoittoisen musiikin tahdittamana vuonon rannalle suoraan henkireikään ja sielu kiittäisi meikää! Miten on kiire ja silti tylsää ja liian vähän tekemistä. merkillistä. Miten kaipaa elämää hiljaisina syysiltoina ja kesällä tuntuu kadonneensa kaiken melskeen sekaan ja kadottavansa arvostuksen henkistä ylämäkeä kohtaan. Kyllä sen ymmärtää niitä maailman ympäri ääntänsä ja soitantaa tai muun ihmisen roolissa olemisen esittämistä tekeviä ihmisiä josta useammin kuin tarpeeksi muokkautuu ihmisraunioita kemikaaleineen. Kaiken keskellä häviää ja turtuu kaikkeen ja taas kun ottaa tauon kaikesta ja viettää hetken pelkän oman itsensä kanssa tuntuu että koko elämä valuu sormien lävitse. Ei se elämä ole lyhyt vaan nuoruus. Sitä se teettää.

 

Olipa kerran ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti. no tarinat on tarinoita. Itse jakomielisenä ateistina ja satunnaisina päivinä kerran kuuhun kahteen jumalan pelossa pohtivana en usko horoskooppeihin kuten eivät muutkaan mutta aina iskee hetkiä kun niihin haluaisi uskoa. Niin kuin kaikkiin ennustuksiin. Kuinka helppoa ois saada tietää tekemisiensä seuraus ja kannattavuus. Vaikkakin Ihmisen erottaa eläimestä ennakointi kyky tai ainakin joidenkin kohdalla. Tai siis ei mulla muuta avauduttavaa oo ku pomppulinnani uskovaisen ja ateistin välillä. Toki yhdeksän kymmenestä sanoisi että miksi kelaa ees tollasia mutta kun se pää vain vilistää…

 

tässä päivän aiheet tällä erää. 8 päivää aikaa lento Frankfurt ja määränpää määrittämätön. Jospa löytäisin itseni jo Euroopan mukulakivikaduilta.

 

J

Tänään on tapahtunut paljon, mutta aikaa ei oo paljon, joten lyhyesti.

Ollaan tyttöin Angelan kanssa lähössä töihin. On ne kemut, joista epäilemättä tulee ihan hirveä fiasko. Meidän toimitusjohtaja on organisoinut yhden päivän aikana mukamas "kaiken kasaan ja kuntoon" Voi pojat jännittää mennä viideltä töihin todistamaan kaaosta. Onneks ollaan niin saamarin hyviä mimmejä, ettei väenpaljoutta ja kiirettä tarvi stressata ollenkaan ja tauolle+röökillekkin pääsee melkein millon vaan. Niiiiin näppärää.

Ooh! Pakko mainita! Mä tilasin eilen kaikki Särö-lehdet himaan. Mahtavaa. Jännittää. Ahmin ne välittömästi kun postiluukusta tipahtavat. Sain ekan Säröni yhdeltä asiakkaalta kun olin töissä ja löysin hänen kadonneen takkinsa. Vihdoin ja viimein sain koko sarjan tilattua loppuun. http://sarolehti.net/

Heräsin myös tajuamaan vihdoin ja viimein sen, että kuinka hemmetin manipuloiva oon, kun Angelalle neuvoin miten voi tulla tunnin myöhemmin töihin, jos vaan osaa esittää asian oikein. Hirveetä. Päätin lopettaa ton tollasen, koska eihän kukaan vittu sellasta jaksa ottaa vastaan.

Plussana oli eilen tapahtunut läheltä piti-tilanne. Auto ajaa puol metrii mun vierestä seinään. Ainoo asia mitä kerkesin nähdä oli kuski nyrkit tönkköinä ojossa, jonka jälkeen pullistu rintakehä näkyviin, jota seuraa välitön pamaus seinään. Vauhtia oli. Mun kaveri soitti hälytyskeskukseen ja joutu venaamaan puhelinjonossa kakskyt minuuttia. Onneks paikalla sattu olemaan kaks lähihoitajaa (siiderillä), jotka sai sit tän seinään ajaneen isänmaan toivon rauhotettua viinakrampistaan. Joo, ei ollu ihan perinteinen sairaskohtaus kuulemma, näin meille ambulanssikuskit myöhemmin päivällä anto ymmärtää. Mun kohdalla kaikki oli kiinni jostain vitun puolesta metristä. Itsestään riippumaton tapahtuma. Ei mitään vauhdin hidastajia siinä mun ja auton välissä. Pitää muistaa elää.

V

 

Koska mun käpyrauhasen melatoniinin tuotannossa on selvästi jotakin vialla, niin päädyin sitten päivittelemään päivän kuulumisia. Eilisen siis, jos nyt tarkkoja ollaan.

Mullapa ei ole oikeastaan mitään erikoista kerrottavaakaan, koska mun päivä kului lähinnä töissä (joka kaiken kaikkiaan oli turha, pitkä ja v-mäinen). Jokatapauksessa mulla taitaa olla enemmän kerrottavaa siitä, mitä mun olisi pitänyt tehdä ennen töitä. Viitaten käpyrauhaseni vajavaiseen toimintaan, nousin sängystä aivan liian myöhään, jotta olisin ehtinyt tekemään yhtään mitään. Kyse siis ei ollut laiskuudesta tai aikaansaamattomuudesta. Syytökset voi siis jättää kertaan, kun siihen on aihetta.

Ennen töitä nautittiin Vilman ja Katjan kanssa mielettömästä kelistä työpaika(mme)n terassilla. Siis ihan oikeasti meillä on muutakin elämää kuin työt. (Näemmä Vilma laittanut todistusaineistoakin tästä). Reilu tunti sitten kotiuduin kaverilta kotiin ja ennen sitä kävin Juhan kanssa nauttimassa kofeiinia Toriterassilla. Siitä päädyttiin Jaakkoon juomaan maltaiset. On se jännä kuinka hyvältä kalja taas maistu.

Niin, enempää ei nyt sitten tarvitsekaan vähään aikaan ottaa. Viime lauantai oli sen verran surkuhupaisa reissu, että saa nyt joksikin aikaa riittää. Kaikesta huolimatta oon kuitenkin selviytynyt moraalisista krapuloistani kohtalaisen hyvin, vaikka ajoittain onkin tehnyt mieli pureskella ranteita ja hakata päätään seinään.

Tällä hetkellä lähinnä naurattaa koko reissu. Mun ei siis tarvitse välttämättä tehdä mitään tyhmää tai vastuutonta saadakseni morkkiksia. Joskus niitä tuli pelkästään siitä, että otti edes sen yhden - onneksi oon päässyt niistä ”yhdenkahdenkaljan-morkkiksista” yli.

 

Pakko mun on kuitenkin myöntää, että maanantai ja tiistai meni vielä hautoessa ajatuksenpoikasia hukuttautumisesta tai vaihtoehtoisesti itsensä tukehduttamisesta sohvatyynyyn. Eilen kyllä meinasin jäädä auton alle. Pelkästä häpeästä olisikin sitten voinut joko hirttäytyä tai polttaa itsensä elävältä, kuski kun nimenomaan sattui olemaan tuttu lauantailta. Olisi kiva, jos suu tikkautuisi itsestään kiinni, kun promilleja alkaa olla elimistössä tietyn verran. Juha kuitenkin kehotti mua rentoutumaan. Ja oikeassahan se on; eiköhän jokainen ymmärrä sen, että alkoholilla on (ainakin runsain määrin nautittuna) tapana muuttaa ihmistä vajavaiseksi, henkisesti muoviämpärin tasolla, olevaksi idiootiksi.

Luin tänään Kymen Sanomista syöpävakuutuksesta ja provosoiduin siitä siinä määrin, että mun on nyt pakko avautua siitä tännekin. Eli siis mikä helvetin syöpävakuutus? Mun mielestä on ihan hyvä, että on olemassa kaiken näköisiä matka- ja kotivakuutuksia sun muita, mutta jos ihminen sairastuu syöpään, eikä sitä saa hoidettua, niin se on hei hei. Näin karusti ilmaistuna. Ei siinä silloin auta minkään sortin vakuutukset. Mä en ymmärrä milloin tällainen tulevaisuuden ”varmenteleminen” on mennyt näin pitkälle. Mulle tulee tästä se yksi leffa mieleen, jota tähditti Evan McGregor ja Scarlett Johansson. Siinä ihmiset teettää itselleen klooneja vakuutukseksi. Olikohan se The Island?

En jaksa vaivata enää tähän aikaan ystävääni kaikkitietävää Googlea, joten heitän jotain sinnepäin ja toivon, että menee oikein.

Vain tältä voi näyttää kun otetaan kuva ilman salamaa, hämyisessä valaistuksessa. Kello kolme aamuyöstä voi olla näinkin muotitietoisena ilman meikkiä, kun yllä on Saran musta bändipaita, joka on muuten Vilmalta, sekä Adidaksen ikivanhat ja kulahtaneet verkkarit.

- Angela

Mulla ei oo todellakaan tän päivän jälkeen paukkuja kirjottaa muuta ku pikanen avautuminen. Haluun kuiteski kirjottaa.

Hm. Ei se rytkykauppa H&M vaan pelkkä Hm. Negatiivinen hymäys. Turhautunut olo, koska mulla on sellanen kuvio duunissa, et oon ottanu kontolleni organisoida kemuja silleen, että kaverit on tullu soittamaan musaa ja vielä enemmän kavereita tullu sitten kemuamaan. Kuukaus-kaks sitten mun pomon ja näiden kavereiden kanssa sovittiin seuraavista pippaloista, että ne on 27 tätä kuuta ja sovittiin kanssa, että kaikki hoidetaan hyvissä ajoin silleen, et mä pääsen hoitamaan rahapolitiikan, sisäänostot yms yms ajallaan. Niin ei. Mikään ei menny putkeen, hommat suorastaan kusi käsille (ei mun toimesta), ja taistelu tänään mun esimiehen kanssa tuntu loputtomalta ja ennen kaikkea turhalta. Mulla ei kuitenkaan työpäiviä ole enää jäljellä kuin kahen käden sormilla laskettava määrä. Tekis mieli vaan käpertyä ja itkeä kuin pien lapsi. Kiukku-itkua. Plussana mun avopuoliso jäi juomaan bisseä pubiin, vaikka oltiin sovittu yhteisestä illasta ja safkan tekemisestä. Siinä se, nukun sohvalla ja oon kiukkunen ja pettynyt.

Noh. Onneks oli kuitenkin koko päivän ihanaa seuraa. Haluun ehdottomasti laittaa muutaman kuvan tänne! Koska ennen töitä mulla kuitenkin oli hauskaa.

Angela! Super!

............................ja toinen!

Ihana Katja, joka väsäili mulla tatuoinnin taannoin.

Meikä ja Emma. Emma tietää, Emma neuvoo, Emma opettaa, Emma auttaa, Emma pelastaa, Emma rakastaa.

RAUHAA JA RAKKAUTTA.

TV

hahahahah eli toivoo vilma. t:v

TV, shieet.